Raastavat suhteet

Rakkaus.
Kuinka iso ja haastava asia se onkaan. Silti moni meistä janoaa sitä.
Ehkä sitä, että on joku kenen kanssa jakaa kaikki.
Joku joka on vierellä, on turvana.
Halutaan elämään iloa ja naurua.
Kaivataan sitä, että joku todella hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen.
Toivotaan, että vierellä on joku joka näkee ja kuulee minut.

Parisuhteet ja rakkaus saavat minut joka päivä pohtimaan ja hämmästelemään asioita. Tämä syksy on ollut raskas (henkisesti) ja olen miettinyt paljon sitä mitä haluan ja mitä taas en. Minun oma ajatus elämässä on se, että rakkaus (ihmissuhteet etenkin) ovat se yksi merkittävin asia. Mutta minkälaisia suhteita minulla todella onkaan? Mitä saan niistä? Miellyttävätkö ne minua?

Joskus on ehkä aika punnita sitä, että olenko oikeasti onnellinen vai tyydynkö vain siihen mitä minulla on.

Lopulta, kun itsensä kanssa käy rehellistä keskustelua, tietää myös vastaukset.

Mä olen onnellinen näin ja minulla on paljon hyvää.

Entä sinulla? Koska olet viimeksi kysynyt itseltäsi miten mulla menee?

Parisuhteet jaksavat hämmästyttää sen osalta, että miten vähän ihmiset kunnioittavat toisiaan. On todella surullista kuulla jatkuvasti henkisestä väkivallasta, kun toinen haukutaan päivästä toiseen maan rakoon tai kuinka oma elämä laitetaan jatkuvasti sen yhteisen elämän edelle. Haluan tässä vaiheessa sanoa, että ei en ole itse täydellinen ja parisuhteita on monenlaisia. Silti minun mielestä jokaisessa hyvässä parisuhteessa tulisi näkyä: hyväksyntä, ymmärrys, kuuntelu, toisen asemaan asettuminen, kannustus ja me-ajattelu. Kyseessä ei ole vain yhden ihmisen parisuhde. Kaikkien osapuolien tulee puhaltaa yhteen hiileen ja hoitaa oma osuutensa.

Kaikista pahinta mitä suhteessa voit tehdä on luoda toiselle sellainen olo, että hän kokee itsensä riittämättömäksi ja sellaiseksi ketä ei kuulla eikä nähdä.

Sanon aivan suoraan, että en ymmärrä miten itsekkäitä ihmiset nykyään ovat tai miten helposti kunnioitus toista kohtaan laskee. En ymmärrä sitä, miten joku voi huutaa jatkuvasti rakkaimmalleen. Miten jotkut riitelevät jatkuvasti heitellen tavaroita ja haukkuen toista, kunnes seuraavana päivänä sanotaan ”Sori, että haukuin taas sua huoraksi, olin vaan vittuuntunut.” Ei menisi meillä läpi.

Enkä ymmärrä sitäkään, että toisen tunteita vähätellään tai niille nauretaan. Olisi aivan kamalaa, jos mä haluan keskustella jostakin itselleni merkityksellisestä jutusta ja toinen vähättelee. Myöskin se on hankalaa hiffata, että pidetään päivien mykkäkoulua. Eikö aikuisten ihmisten parisuhteeseen kuulu se, että asioista voidaan puhua? Että toisen tunteille annetaan tilaa ja toista voidaan kuunnella ihan nätisti? Eikö suhteisiin kuulu se, että mietitään myös oman navan lisäksi sitä miltähän toisesta mahtaa tuntua?

rakkaus3

Kumman onnellisuutta sinä mietit enemmän: omaasi vai kumppanisi?

Toivottavasti molempien.

Joskus tilanne voi olla niin tulinen, että se räjähtää käsiin. Kai? On mullekin näin kerran käynyt: silloin kun sain tietää, että mua on petetty ja hieman nousi tunteet pintaan. Mutta tuntuu, että ihan arkisissa asioissa ihmiset huutaa, haukkuu, mollaa, ei ajattele toisen tunteita, vähättelee… sitä en ymmärrä.

Syyllistä ei tarvitse aina etsiä, jos koskaan, mutta parisuhteissa ei ole kyse vain yhdestä ihmisestä. Mitä sinä tuot pöytään ja mitä sinä saat? 

Kyllä mä toivoisin, että ihmiset enemmän miettisivät miten ja keneen purkavat oman huonon päivän, miten paljon oikeasti kuuntelee toista, miten antaa toiselle tilaa olla se kuka hän on, miten keskustelee ja tuleeko sielä arjessa jatkuvasti niitä ylilyöntejä, jotka eivät oikeasti tee muuta kuin pahentaa tilannetta. Nykyään henkinen väkivalta tuntuu vain lisääntyvän. Vai mitä kukaan saa siitä, että jostakin ihan pienestäkin asiasta pitää heti huutaa ja haukkua toista? Kun kuulee niitäkin tarinoita, että ihan roskien viemisestä saadaan sitä aikaan.

Minkälaisia tunteita sisällä piilee, jos arkiset asiat saavat syttymään negatiivisessa mielessä?

Mun mielestä ei ole normaalia jatkuvasti kinata tiskeistä, roskista, lattialla olevista sukista niin, että naapurit kuulee ja kaikki haukkumanimet tulee esiin.

Eikä ole normaalia, että ihminen ei saa kaipaamaansa huomiota. Jokainen meistä kaipaa jotakin. Tuotko sä omat toiveesi esiin ja miten niihin vastataan? Entä miten sä huomioit kumppanisi? Negatiivisista tunteista sanotaan, että ne ovat tulosta siitä, että sinun tarpeisiisi ei ole vastattu. Kuulostaa aivan järkevältä.

Joskus pitää keskittyä enemmän itseen ja joskus taas siihen toiseen.

Miten sulla menee nyt?

Entä sun kumppanilla?

Jos rakastat, rakasta. Näytä se huomioimalla myös se toinen. -Krista

häät2

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s