Kehopositiivisuus ja mun kehotarina

Lyhyesti ja ytimekkäästi tässä puhutaan kehopositiivisuudesta, siitä mitä se minun mielestä on sekä mitä asioita jokaisen tulisi muistaa. Avaan myös hieman oman kehoni tarinaa alkuun.

bomu3

Mä sanon heti, että mun mielestä kehopositiivisuus on hyvä ja tarpeellinen asia. Olisipa se ollut niin esillä silloin, kun minä olin teini. Uskon, että olisin saanut siitä paljon voimaa.

Kerroin eilisessä postauksessa jo hieman ajatuksiani ja sen, että hyväksyn kehoni sellaisena kuin se on. Ja myös muiden! En rakasta täysillä jokaista kohtaa kehostani ja omasta mielestäni niin ei tarvitsekaan olla. Näin on hyvä ja muutos muutaman vuoden takaiseen on valtava! Toki kuka tietää, vaikka joskus kokisin suunnatonta rakkautta kehoani kohtaan. En osaa kyllä selittää miten se eroasi nykytilanteesta?

Voit lukea edellisen postauksen sekä asiaa näistä upeista uikkareista alekoodin kera täältä!

Toki minullakin on edelleen niitä päiviä, että mietin miksi en voi omata nuorelle naiselle tyypillisiä terhakoita rintoja (mitä minulla ei ole koskaan ollut) tai katselen vatsaani peilistä puristellen ja miettien pitäisikö tälle tehdä jotakin. Pakko lisätä tähän väliin, että mun keho on toki erilainen kuin muutama vuosi sitten, kun olen tehnyt elämäntapamuutoksen ja pudottanut painoa.

Mutta sitten taas mietin, että miksi en riittäisi näin? Kohdistan huomioni hyviin puoliini ja mietin koenko olevani terve sekä onnellinen? Näin ne murheet kehoa kohtaan usein nykyään unohtuvat.

Aina ei ole ollut noin. Ala-asteella jo huomasin sen, että olen erilainen kuin muut. Aloin miettimään olenko huonompi, koska olen isompi. Sitten ala-asteen ja yläasteen välissä aloin ymmärtämään, että mä olen huonompi kuin muut, koska olen ylipainoinen. Tämähän ei toki ole totta, mutta uskoin siihen sen vuoksi, että useat ympärillä sanoivat niin. Kiusaaminen ulkonäöstä ja painosta kymmenen vuoden ajan vaikutti kyllä paljon minäkuvaan ja siihen minkälaisena koen itseni.

Teininä mun suurin murhe elämässä oli se, että olen lihava. Mietin sitä todella paljon, soimasin, haukuin, itkin ja häpesin itseäni niin monissa tilanteissa. Se häpeä omaa kehoa kohtaan vaikutti niin moneen asiaan ihan arkisiin ja jatkuvasti jännitti kuka seuraavaksi kommentoi, että olen läski. Joskus oli toki myös hyviä päiviä, kunnes taas joko vertasin itseäni muihin tai joku heitti jonkun kommentin. Mä olin varma, että tämä on mun elämää eniten määrittelevä ominaisuus. Tämä mun ulkonäkö ja keho määrittää sen mihin työhön pääsen, kenet saan puolisoksi jos saan, miten paljon mulla on kavereita, miten onnellinen olen, mitä mulla on mahdollista kokea elämässä… voi kuinka väärässä olinkaan!

Ero tuohon aikaan ja tähän on se, että en arvota itseäni kehon tai ulkonäön kautta. En anna sille liikaa merkitystä, en yritä asettaa itseäni mihinkään muottiin enkä vertaile itseäni muihin.

Toki mun on pakko myöntää, että kun kiusaaminen loppui, mun elämä ja tämä asia sai täysin uuden suunnan. Mutta mä olen edelleen ylipainoinen! Silti mun suhtautuminen itseeni on erilaista kuin ennen. Joskus multa kysyttiin, että vieläkö aion pudottaa painoa niin kuoriutuu entistä kuumempi pakkaus? No en tiedä, en ainakaan nyt, olen hyvä näin ja mulla on hyvä olo. Jos joskus pudotan lisää painoa, se tuskin johtuu ulkonäkösyistä! Ja enkös mä olen kuuma pakkaus nytkin? 😉

bomu4

Kehopositiivisuus on mielenkiintoinen aihe ja munkin täytyy tutustua siihen vielä paremmin. On kuitenkin joitakin asioita mitkä suoraan sanottuna jopa ärsyttää joskus:

  • Kehopositiivisuutta pidetään lihavuuden ihannointina
  • Lihavia muka ylistetään kehopositiivisuuden avulla
  • Lihavuutta ei saisi kommentoida, mutta laihoja kaikki kommentoi ilkeästi
  • Lihavuus on rohkeaa
  • Kehopositiivisuus on vain lihavien juttu
  • Kehopositiivisuuden varjolla annetaan itsellemme lupa pysyä lihavina
  • Kehopositiivisuus on mennyt yli
  • Jokaisella on velvollisuus pitää itsestään huolta

Kehopositiivisuus ei missään nimessä ole mennyt yli tai ole lihavuuden ihannointia! Sitä tarvitaan lisää. Mistä nämä ajatukset edes tulevat? Siitäkö, kun ylipainoisia näkyy enemmän esim. somessa tai lehdissä? Kun siitä puhutaan enemmän? Kun ihmisiä rohkaistaan olemaan sellaisia kuin he ovat? Ja tuohon, että tämä on vain ylipainoisten juttu niin ei ole! Mutta onko joillakin sellainen kuva, kun ehkä ylipainoiset tarttuvat tähän asiaan enemmän? Mutta kertooko sekin jo jotakin? Ylipainoisia on toki paljon, mutta sanoisin, että meitä kohdellaan myös paljon huonosti.

Ketään ei saisi kommentoida. Mutta sitä tapahtuu ja aivan varmasti kaikenlaisten kehojen osalta. Usein ihmiset huomaavat sen mikä lähimmäksi itseä osuu. Mun mielestä esim. ylipainoisia kohtaan ollaan todella ilkeitä ja halveksuvia, koska olen kokenut sen itse ja näen sitä paljon somessa. Mutta koska aihe kiinnostaa, olen huomannut, että myös muunlaiset kehot saavat mollausta osakseen oli kyse sitten normaalipainoisesta tai lihaksikkaasta kehosta.

Tuo velvollisuus juttu on hankala. Kenelle ylipainoinen on velvollinen? Itselleen, juuri niin. Jokainen saa itse valita minkälaisen elämän viettää, olla sellainen kuin on ja tehdä sellaisia valintoja kuin haluaa. Toki tässä nyt taas joku miettii sitä huolestunutta lähimmäistä, mutta sekin on taas ei juttu kokonaan. Omasta kehosta ei todella tarvitse olla tilivelvollinen naapurille tai somekansalle, niin kuin moni tuntuu luulevan. Ja toi annetaan itsemme pysyä lihavina, on haastava. Kehopositiivisuudessa ei ole kyse siitä, että tämän varjolla me syödään lisää ja maataan sohvalla kuten joku luulee, vaan tämä on sitä että mä päätän itse, mun keho ei kuulu muille ja mä oon riittävä, koska olen minä.

Ja tuskin tässä nyt lihavuus on rohkeaa, vaan se että uskaltaa olla oma itsensä sekä hyväksyy muut sellaisena kuin he ovat!

Näitä asioita olisi hyvä muistaa:

  • Kehopositiivisuus on yksi keino tehdä itselle hyvää
  • Kehopositiivisuus ei ole terveyskysymys, jonka avulla pitäisi välttyä sairauksilta
  • Kehopositiivisuus on keino pitää huolta esim. mielestä ja vaikuttaa masennukseen, stressiin, itseinhoon…
  • Kenellä todella on oikeus sanoa toiselle mitä hänen tulisi kehonsa kanssa tehdä?
  • Kenellä on oikeus jakaa toisille laihdutusvinkkejä?
  • Toisen keho ei kuulu sinulle
  • Toisen elämäntavat ei kuulu sinulle (paitsi ehkä lähimmäisestä huolehtiminen, joka on taas asia erikseen eikä se liity kehopositiivisuuteen)
  • Jokainen ylipainoinen varmasti tietää kaikki terveysriskit
  • Jokainen ylipainoinen myös varmasti tietää miltä näyttää
  • ”Oot lihava, kannattaisko laihduttaa?” tuskin motivoi yhtään ketään
  • Kehopositiivisuus ei tarkoita terveiden elämäntapojen unohtamista tai väheksymista. Joskus jopa päinvastoin!
  • Kehopositiivisuus on kaikenlaisten kehojen asia
  • Hyväksy itsesi sekä muut sellaisena kuin he ovat
  • Paino ja ulkonäkö ei määritä ketään ihmistä
  • Kun toisen keho ja valinnat eivät ole sinun, huolehdi itsestäsi. Jos haluat kuitenkin olla avuksi esim. lähimmäiselle, mieti miten sen teet. Se vaatii tukea, ymmärrystä, lämpöä, rakkautta ja hyväskyntää

 

Joskus tuntuu, että ihmiset eivät ymmärrä yhtään mistä kehopositiivisuudessa on kyse. Välillä mietin, että toisten mielestä lihavana eläminen on nykyään kuin unelmaa, koska kaikki sen hyväksyy, instagramiin satelee vaan kehukommentteja ja kaikki ihailee lihavia. Asia ei todella ole näin.

Ja se, että ihmiselle heitetään ulkonäköä moittivaa palautetta ei palvele ketään. Se tuskin motivoi ketään pudottamaan painoa, se tuskin nostaa kenenkään itsetuntoa tai saa ihmiset ajattelemaan, että oompa ihana! Ihmiset kyllä päästävät etenkin somessa kaikenlaisia typeryyksiä suustaan. On surullista myös se, että toiset eivät ymmärrä edes tekevänsä tyhmästi. Juuri törmäsin ihmiseen kenen mielestä ylipainoinen pudottaa kyllä painonsa, kun sille tarpeeksi usein sanoo hänen olevan vitun ruma läski.

Mä uskon täysin myös siihen, että kehopositiivisuuden kautta moni voi oppia terveellisemmät elämäntavat. Lisäksi mä uskon siihen, että kun nostetaan keskusteluissa esiin tämä terveyskortti niin useille on tärkeämpää esim. kehopositiivisuuden kautta oppia rakastamaan itseään, saada mieltä voimaan paremmin kuin vahdata paino lukemaa ja koittaa saada itsensä normaalipainoon.

Lopuksi vielä se, että toisen paino ja ulkonäkö kun ei todella kuulu sinulle. Keskitytään enemmän omaan  elämään ja huolehditaan siitä, että ollaan itse onnellisia. -Krista

bomu5

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s