Vihaanko ikinä maailmaa?

Sain tällaisen kysymyksen viime viikolla ja nyt tänään taas, kun on eteen sattunut kaikenlaista mikä hieman ärsyttää, palasin tähän kysymykseen uudestaan. Musta on ihanaa, kun te kysytte multa haastavia ja henkilökohtaisia kysymyksiä ja joitakin voi jakaa kaikille!

Ensiksi: viha on aika vahva sana. Ainakin mun mielestä.

Tosin tähä pakko sanoa, että se oli joskus mun perustunne ja mulle jopa suhteellisen neutraali sana. Mutta ei enää! Mä en kyllä varmaan vihaa mitään maailmassa, ainakaan tällä hetkellä. Mä en jaksaisi kuluttaa sellaiseen energiaa, keskityn mielummin kaikkeen hyvään. Toki se ei tarkoita, että elelisin jossakin omissa prinsessamaailmoissa ja unohtaisin elämän huonommat hetket. Mutta koitan silti nähdä kaikessa hyvää ja suhtautua asioihin lempeämmin.

Asia toki voi olla eri kuukauden päästä tai jos esim. mun elämässä sattuu jotain hyvin hyvin pahaa.

Mutta ärsyttääkö mua? Kyllä! Joskus jopa vituttaa! Mutta ne kuuluu mun mielestä elämään ja johtuu usein sellaisista oikeasti mitättömistä asioista mitkä ehkä just siinä hetkessä tuntuu maailman lopulta. Kuitenkin unohdan sen viidessä minuutissa, yhdessä illassa tai viimeistään päivässä. Toki on niitäkin hetkiä, jolloin esim. maailmalla tapahtuvat kauheudet tai jotkut ihmiskohtalot koskettaa. Mutta nekin tilanteet on kuitenkin rakkautta, myötätuntoa ja surua. Ei vihaa.

Multa kysytään myös pääsenkö elämässä liian helpolla, kun mä en ole negatiivinen? Tää on taas kysymys, joka ensiks ärsyttää, mutta sitten jotenkin ymmärrän mistä tää kysymys lähtee. Mutta enhän mä ole elämässä helpolla päässyt! Enkä pääse edelleenkään. Jos pääsisin, kaikki sujuis just miten haluan, unelmat toteutuis tosta vaan niin mun elämä ois nyt aika erinäköistä. Toki, mun elämä on nytkin ihanaa ja oon päässyt muutamassa vuodessa äärimmäisen pitkälle ja voin nauttia monista asioista. Mutta ei mullakaan ne asiat niin hyvin jatkuvasti mene, tulee takapakkeja ja epäonnistumisia. Mutta mä en kaadu niihin ja jää suremaan! Käyn asian läpi, mietin, opin ja jatkan matkaa.

Toki jälleen, asia voi olla eri jos kokisin jotakin äärettömän suurta kuten kodin menetyksen, läheisille sattuisi jotakin tms.

Mutta en mä jaksa jäädä jumiin negatiivisiin tunteisiin mitkä johtuu siitä, että sain koulutehtävästä nelosen sijaan kakkosen, roskapussi meni rikki keittiön lattialle, joku mun suuri idea/unelma ei toteunutkaan, Jukka halaa mua liian vähän aikaa, mun tilillä ei ole sen verran rahaa kuin toivoisin… Enkä tällasista someenkaan sen enempää kerro, koska niin mitättömiä asioita. No okei noi unelmat ei oo mitättömiä ja ne kirpasee kyllä eniten… Mulla on kaikki tarpeellinen ja kaikki kuitenkin tosi hyvin! Ja se hetki kun vituttaa, annan tunteen tulla, käsittelen sen, teen jotakin jos voin ja jos en voi mitään, unohdan.

Maailma on kuitenkin mun mielestä lähtökohtaisesti upea paikka ja ainutlaatuinen mahdollisuus. Tai näin mä haluan ajatella ja omassa elämässä tähän ajatukseen keskittyä ❤ -Krista

profkrista

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s