Elämässä kaikki ok, mutta silti jotenkin tyhjä olo?

Saatko kiinni tuosta? Mulle itselle ainakin tuttua. Avaan tätä vähän.

Mullakin oli se aika, kun ulkopuolisen silmin mulla varmaan oli asiat todella hyvin. Ja olihan mulla monta aihetta onneen ja kiitollisuuteen. Mulla oli kuitenkin ihana perhe, hyvä koti, multa ei puuttunut rakkautta, oli monia hyviä ystäviä, oli hyvän päivän tuttuja, oli se koulupaikka johon itse halusin, pääsin lomamatkoille, oli harrastuksia joissa olin hyvä, rahallisesti ei ollut hätää… monen mielestä elin ehkä ihanaa elämää. Ja tavallaan elinkin, iso kiitos siitä vanhemmilleni, siskolle sekä ystäville ketkä vieläkin on mun elämässä ❤

Mutta silti, huolimatta tästä kaikesta, mulla oli henkisesti paha olla. Ei jatkuvasti, mutta liian usein.

Kaipasin elämääni jotain enemmän. Toisaalta taas en uskaltanu toivoa mitään enemmän. Tiesin kyllä, että kaikki ei ole okei, mutta olin luonut itselleni sen ajatuksen, että tää nyt on mun elämää.

Mistä sitten johtui, että koin niin? Iso vaikutus varmasti oli kiusaamisella. Siitä kun syntyi se, että yhä enemmän en ollut tyytyväinen itseeni. Sitten tuli tunnesyöminen ja alkoholi. Koulu jäi pois ja elämä oli ihan sama. Se olikin sitten taistelua omien tunteiden kanssa: onko mulla oikeus tuntea pahaa oloa, kun mulla kuitenkin periaatteessa menee hyvin?

tyhjä2.jpg

Vaikka niin moni asia oli hyvin, ne hyvät ei sitten kai voineet peitota täysin niitä huonoja.

Lisäyksenä pakko kyllä tehdä se, että todella epäterveelliset elämäntavat aivan varmasti pahensivat sitä. Koin kuitenkin hyvin nopeasti, että mieliala nousee, kun aloin panostamaan omaan hyvinvointiini. Lisäksi nykyään joskus, kun ei mene elämäntapojen kanssa niin hyvin, tunnistan vanhoja ajatusmalleja sekä tunteita.

Hyvinvointi ja kokemus itsestä sekä elämästä on monen asian summa, ainakin mulla. 

Ehkä ajatus siitä, että mulla on kaikki hyvin (perhe, koti, ystävät, harrastuksia, taloudellinen tilanne hyvä, koulupaikka…) on sellainen yhteiskunnan muokkaama ajatusmalli. Kun sulla on nämä asiat elämässä, saat olla kiitollinen ja onnellinen. Sulla on silloin kaikki hyvin. Älkääkä nyt käsittäkö väärin, mulla oli monta ihanaa asiaa mun elämässä ja moni asia varmasti paremmin kuin joillakin toisilla.

Mutta se on silti ihan hyväksyttävää kokea, että jossakin mättää tai jotain puuttuu. Parin ihmisen kanssa olen keskustellut ihan lähiaikoina tästä samasta aiheesta: tuntuu, että elämä on ihan mallillaan, mutta silti tökkii eikä ole hyvä olla.

Eikä sitä osaa sitten välttämättä sanoakkaan, että mikä puuttuu, mitä kaipaa, miksi on paha olla… joskus se voi olla matka mihin pitää lähteä selvittääkseen asian.

Ja miten sen tyhjän tai pahan olon saisi pois? No se olisikin sitten aihe toiseen postaukseen eikä sekään varmasti olisi niin yksinkertainen. Jokaisen tarina on omanlainen ja sen eteneminen myös. Ehkä oleellisinta ja mistä kaikki lähtee on avautua elämälle: tutki itseäsi ja elämääsi. Ole rehellinen ja kohtaa se kaikki. Ehkä sitten pystyt jatkamaan kohti jotakin uutta, parempaa. -Krista

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s