Kun sua petetään etkä silti pysty päästämään irti

Rakkauttako? Ymmärtämättömyyttä tapahtuneesta? Toivon kipinää: kyllä asiat vielä muuttuu?

Monet ovat sitä mieltä, että pettämistä ei voi antaa anteeksi ja eikä sen jälkeen voi jatkaa suhdetta. Mulla ei ole tähän mitään mielipidettä, on vain läjä sekavia tunteita. Toisaalta ehkä kaiken voi antaa anteeksi, unohtaa ei koskaan.

”Kestää pari sekuntia sanoa ”minä rakastan sinua”, mutta koko elämän ajan todistaa se.”

On todella vaikea pukea edes näitä ajatuksia sanoiksi. Muutamia vuosia sitten olin itse siinä tilanteessa, että parisuhteeseemme oli tullut ulkopuolinen henkilö. Parisuhteemme ei ollut kestänyt kuin muutaman kuukauden, mutta vain pari päivää aikaisemmin, olimme sanoneet toisillemme ne merkittävät sanat. Koin olevani aivan rakastunut.

Silti en yllättynyt siitä mitä tapahtui. Osasin jotenkin aavistaa sen, että toisella paikkakunnalla asuva mieheni oli pitänyt hauskaa muiden kanssa. Oli syntymäpäiväjuhlani, kun asia tuli esille. Riitelimme jo valmiiksi siitä kuinka minä olen mieheni mielestä huono ihminen. Sitten minulle piti kertoa jotakin ja arvasin täysin mistä oli kyse. Tapahtumat, naisen nimi ja kaikki tuli selville. Lähdin pois tilanteesta ja onneksi en ollut yksin vaan ystävieni ympäröimänä.

nuori

Hetken itkin, huusin ja rauhoituin. Myöhemmin kuuntelin vielä haukut kehostani kaiken sen päälle. Riitelimme ja mies poistui. Sitten juoksin kiinni sen miehen, joka oli ollut toisen kanssa sekä haukkunut minut. Anelin jäämään minun vierelleni.

Monet eivät varmasti ymmärrä miksi tein niin, en ymmärrä minäkään. Ihminen, joka on satuttanut monella tapaa, pitää silti minua niin tiukasti otteessaan. Seuraavana päivänä puhuimme ja päätimme jatkaa yhdessä, olen hänelle tärkein. Parin päivän päästä saatan hänet juna-asemalle. Mies kertoo, että oli oikeasti matkustanut paikan päälle vain jättämään minut eikä tarkoituksena ollut sanoa, että hän rakastaa minua. Hän haluaakin sittenkin erota. Kaiken tämän jälkeen vuodatan silti valtavasti kyyneiltä tälle miehelle ja jälleen anelen, että voisimme jatkaa yhdessä. Tätä kestää viikkoja ja molempien tunteet ovat sekavia. Miksi en osannut päästää irti? Miksi en halunnut päästää irti kaiken sen jälkeen, vaikka ansaitsen parempaa?

Tunsin valtavaa vihaa sitä toista naista kohtaan. Mutta miestä kohtaan osasin olla armollinen ja välittää. Yritin todistella miksi minun kanssa kannattaa jatkaa. Olisimpa keskittynyt ennemmin siihen, miksi hänen kanssa ei kannata jatkaa ja kuinka joku toinen ansaitsee enemmän olla minun kanssani.

Olen tavannut kaikenlaisia miehiä, mutta mikään suhde ikinä ei ole saanut mua tällä tavalla mukaan. Tässä oli ihan valtavaa vetoa, jännitystä, jotakin uutta. Tuohon aikaan olin kyllä henkisesti aika lopussa, hain hyväksyntää miehiltä enkä osannut täysillä toimia oman itseni parhaaksi.

Jos sama tapahtuisi minulle nyt, uskon että toimisin aivan eri tavalla. En anna enää ikinä kenenkään kohdella itseäni niin. Se ei ole rakkautta, että satuttaa toista noin ja silloin on hyvä siirtyä eteenpäin, vaikka joitakin tunteita olisi vielä jäljellä.

Mutta onhan se todella vaikeaa uskoa jostakin itselle rakkaasta ihmisestä sellaista. Olen hyvin herkkä, tunteellinen ja ihmisen läheisyyden kaipuinen henkilö. Aiemmin, kun ei itse ollut niin vahva ja ymmärrys siitä mitä minä ansaitsen, oli heikompaa, halusin jäädä silti siihen ihmiseen kiinni. Jostain syystä koin, että se olisi minulle hyväksi. Vai enkö vain halunnut jäädä yksin? Enkö sittenkään ansaitse tämän parempaa? Uskoinko, että ihminen voi muuttua?

Tämä ihminen oli kaiken loppuhuipentuma. Oli todella haasteellista lähteä mukaan uusiin ihmissuhteisiin ja minusta tuli mustasukkainen. Jouduin työstämään paljon sitä ajatusta, että se minkälainen joku muu on, ei tarkoita että kaikki muutkin ovat. Tästä suhteesta on opittu paljon ja nyt muutaman vuoden jälkeen olen aika sinut asioiden kanssa. Vaikka muistan monet asiat kuin eilisen, osaan jättää ne menneeseen.

Ihmissuhteet ja tunteet ovat mielenkiintoisia. Ne ovat täynnä valoa ja varjoja, iloa ja suruja. Hienointa niissä on kuitenkin se, että mitkään suhteet eivät ole samanlaisia, ihmiset tekevät niistä erityisiä. -Krista

tahdon2

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s