Kun syöminen on elämän haastavimpia asioita

Kuulostaako oudolle vai tutulle? Jotkut varmaan ajattelee, että syöminenhän on yksi maailman yksinkertaisimmista asioista: ruokaa haarukkaan ja suuhun. Mutta monet teistäkin varmaan tietävät sen toisen puolen, kun mukaan tulee tunteet, tavat, tottumukset…

Se liike kädestä suuhun onkin hyvin yksinkertainen ja helppo. Mutta se kaikki muu voikin olla ihan toinen juttu.

Mulla on rakkaussuhde ruokaan. Se on yks mun elämän ihanimmista asioista ikinä ja se on valtavan suuri nautinto. Ajatus ruoasta vain polttoaineena on hirveä. Mä nautin ruoanlaitosta sekä syömisestä. Tää suhde on kyllä joskus niin monimutkainen eikä sitä kukaan muu voi oikeasti ymmärtää. No ehkä aika paljon he keillä on sama rakkauden kohde. Mun parisuhdekin on paljon yksinkertaisempaa ja helpompaa kuin mun suhde ruokaan!

Monet teistä varmasti tietää, että mun suhde ruokaan ja herkkuihin on muuttunut aika paljon tässä muutaman vuoden sisällä. Reippaasti parempaan suuntaan! Olen opetellut syömään oikeasti säännöllisesti, en syö herkkuja jatkuvasti, syön pienempiä annoksia, lopetin jatkuvan maidonjuonnin, multa löytyy lautaselta kasviksia ja oikeasti tykkäänkin terveellisestä ruoasta. Opin, että terveellinen ruoka voi olla todella hyvää! Mutta ei se aina ole tasaista ja varmaa menoa, kun joskus tekisi mieli mättää vaan hamppareita ja jäätelöä. Edelleen joskus tuntuu, että ainoa ajatus mikä mulla viikon sisään tulee on ”Krista sun tekee mieli suklaata.” Ja sitten taistelen syönkö suklaata vai en.

ruoka2.jpg

ruoka3.jpg

namu.jpg

Mä tiedän, että ravinto on yksi isoimmista tekijöistä mun oman hyvinvoinnin kannalta. Mä tiedän, mitä mun olisi hyvä syödä. Tiedän, miltä tuntuu kun keho voi hyvin osaksi sen ansiosta, kun olen syönyt järkevästi. Mutta silti se syöminen on joskus hirveetä taistelua.

Puhutaan paljon siitä, että syöminen on hankalaa, koska teemme siitä sellaista. Sekin voi olla! Olen itsekin tehnyt niin. Mutta mitäs kun syömiseen vaikuttaa juuri ne tunteet ja tavat? Niitä kun ei tuosta vain voi muuttaa tai kääntää toiseen suuntaan. Itsellä ainakin ensimmäinen ajatus huonona päivänä on ”Haen karkkia, se helpottaa” ja hyvänä päivänä ”Tätä pitää juhlia täytekakulla!”. Juhlissa on tottunut syömään paljon, kotona kokkaa ajattelematta annoksen josta riittäisi kolmelle, leffassa pitää olla aina kasapäin herkkuja, päivän mittaan napostelee kaikenlaista, buffetissa on pakko vetää koko rahan edestä… onhan näitä esimerkkejä. Näiden asioiden muuttaminen sekä opettelu uusiin ruoka-aineisiin ja ruokatottumuksiin voi olla monille todella ison työn takana ja vaatii todella paljon aikaa.

Itseä välillä oikein vihastuttaa ihmiset ketkä eivät ymmärrä sitä miksi toisilla voi olla haasteita syömisen kanssa. Ihmetellään sitä miten voi olla niin vaikeaa muuttaa omia ruokailutottumuksia. Toisaalta ihminen ei ehkä voikaan ymmärtää mitään mitä ei ole itse kokenut tai jos on kokenut itse muutoksen helpoksi.

ruoka5.jpg
Erilaiset puurot ja raakaherkut on kyllä ❤

Kun kyse ei siis ole nälkään syömisestä. Tai sitten on jatkuvasti ”nälkä” eli himottaa eikä oikeasti ehkä kykene lopettamaan.

On tiettyjä asoita joita huomioimalla olen saanut itsekin kasvatettua terveellisempää suhdetta syömiseen ja ruokaan. Näistä voisin puhua jossakin toisessa postauksessa tarkemmin. Mutta täytyy sanoa, että alhaisen itsetunnon, koulukiusaamisen, petetyksi tulon sekä niistä johtuneen masentuneen mielialan lisäksi syöminen on ollut elämäni suurimpia haasteita. Nyt joku ehkä taas miettii: siis oikeesti syöminen elämän suurin haaste.. no on sulla ongelmat. Niin onkin, nimenomaan mulla.

Kun on vuosia rakastanut ruokaa, itse etenkin syönyt paljon paljon herkkuja, ei sitä suhdetta muokata toisenlaiseksi päivässä, ei näköjään vuosissakaan. Vaikka suuria muutoksia olenkin tehnyt tavoissani, mielessä pyörii silti usein vanhoja ajatuksia ja joskus käyn itseni kanssa hyvinkin kiivaita keskusteluita sen suhteen, että käynkö ostamassa suklaalevyn vai en.

 

c11c8iltac9

Joskus tuntuu, että voisin elää vain suklaalla ja jättiannoksilla kermapastaa. Seuraavalla viikolla taas kanasalaatti, ruisleipä ja marjasmoothie kuulostaa herkulliselta.

Sanotaan tähän vielä, että toki siis noita kaikkia saa syödä, mistään ei tarvitse kokonaan kieltäytyä. Mutta suklaan ja kermapastojen runsas syöminen joka päivä tai lähes joka päivä ei ole kannattavaa.

En usko, että on olemassa yhtä toimivaa ja varmaa keinoa siihen kuinka syömiseen ja ruokaan saisi luotua järkevän ja terveellisen suhteen. Tai jos on niin kerro mulle! Toki kaikki me ollaan erilaisia, jotkut saattavat saada hyvinkin äkkiä tavat, tunteet ja ajatukset muutettua. Mutta joillekin taas se suhde ruokaan voi olla aina ja ikuisesti elämän haasteellisempia asioita. -Krista

ps. Eihän noi alimmat ruokakuvat näytä todellakaan huonoille ja maistuukin hyville! Kertoo hyvin siitä, että terveellinen voi myös olla nannaa.

 

Mainokset

2 vastausta artikkeliin “Kun syöminen on elämän haastavimpia asioita

  1. Hyvää vuotta 2018 Sinulle!
    Yhteistyökuviot kanssasi kiinnostaisi, ota yhteyttä!
    En kirjoita tämän enempää, kun en ole ihan varma tuleeko kommentti julkiseksi!
    T. Leena

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s