Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti?

Pysyvätkö ihmiset yhdessä elämänsä loppuun asti? Täydestä rakkaudesta? Pelosta olla yksin? Velvollisuudesta?

Pohdin paljon Jukan ja mun suhdetta, joskus muidenkin. Me tavattiin, kun olin 19-vuotias. Mentiin kihloihin, kun olin 19-vuotias. Olenko oikeasti saman ihmisen kanssa vielä kymmeniä vuosia? Rehellisesti: toivon niin, mutta ei koskaan voi tietää. Me ollaan muuttuvia, rakkaus on muuttuva, elämä on muuttuva.

Älkää panikoiko. Meillä on kaikki hyvin ja ajatus on pysyä aina yhdessä. Loppuun asti.

Olen katsonut varmaan liikaa Greyn anatomiaa, kun siinä on paljon erilaisia suhdekiemuroita: uusia suhteita, nopeita suhteita, salasuhteita. Kun loppu on lähellä, ymmärretään vasta kuinka paljon se toinen merkitsee. Tai sitten vasta ymmärretään lähteä pois elämäniloa vievästä suhteesta.

häät

Samaan aikaan tuntuu oudolta sekä niin mahtavalta ajatella, että jakaisi saman ihmisen kanssa lähes koko elämänsä!

Kyllä mäkin joskus mietin, että aionko oikeasti katsoa tota naamaa ikuisesti? Niiku 50 VUOTTA!? Enkä puhu omasta naamastani 😀 Mutta tällä hetkellä vastaus on: miksi ei? Mulla on aikamoinen tyyppi tossa vierellä. Ja omasta mielestä ei ole mitään hienompaa kuin jakaa elämän ihania hetkiä jonkun toisen kanssa.

Mä toivon, että me pysytään yhdessä rakkaudesta, halusta olla toisen kanssa vaikka mitä tulisi vastaan. Mä haluan, että parisuhde on mun elämän parhain asia. Paljon vaadittu, kenties liikaa? Mutta se ei haittaa ketään ja mä haluan, että mun vierellä on ihminen joka haluaa samaa.

rakkaus4

Olen jossakin vaiheessa varmasti pitänyt liikaa itsestäänselvyytenä sitä, että toinen on lähellä. Mä en halua olla se ihminen, joka tajuaa toisen tärkeyden sitten kun on liian myöhäistä.

Yksi hieno ajatus on pyörinyt päässäni viime aikoina: meidän täytyy nähdä rakkaus tunteaksemme sen. Joten suudellaan, halitaan, kosketetaan, rakastellaan, kehutaan, hymyillään, kuunnellaa, kerrotaan… luodaan näkyväksi se tunne.

Ihmisten sydänten välinen yhteys, tunteet ja kyky unelmoida yhteisestä tulevaisuudesta pitää meidät yhdessä. Olen muuten sanonut, että meidän vihkimisessä ei sanota ”kunnes kuolema teidät erottaa”. Haluan uskoa siihen, että rakkaus kestää vielä senkin jälkeen.

”Sitoutua niin syvästi, että muuttuu pohjattomaksi. Puristaa niin lujasti, että muuttuu rajattomaksi. Rakastaa niin mielettömästi, ettei mikään enää ole vailla merkitystä.”

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s