Meidän tarina

Eilen oli meidän vuosipäivä. Muistan, kun kolme vuotta sitten lähdin Kouvolasta Jukalta kotiin. Olin jo hieman odotellut, että koska me virallisesti seurustellaan. Ennen lähtöä yritin vihjailla siitä, en ymmärrä miksi en itse voinut vain sanoa, että seurustellaanko? Kun kotiin pääsin niin Jukka laitto viesti: haluatko seurustella mun kanssa? Tai jotain tähän tyyliin. No ei tarvinnut miettiä vastausta! Mutta ihmettelin kyllä sitä, miksi sitä ei voinut kysyä kasvotusten 😀

Mun jokainen tapailu/seurustelu on alkanut deittisovelluksesta. Jukka ei ollut myöskään poikkeus, vaikka muuten aika ainutlaatuinen onkin.

Multa on kyselty paljon miten meidän juttu oikein eteni, sillä se myös liittyy vahvasti siihen miten mun elämä alkoi muuttua. 2014 syksyllä mä olin aika rikki. Mun entinen suhde oli vielä täys sekasorto, voin henkisesti todella huonosti, mun piti olla jo valmistunut lukiosta, mutta koulu ei napannut, mä juhlin ja söin. Mä koen, että Jukka tuli mun elämään kaikista pahimmalla hetkellä. Mutta se oli varmasti vain hyvä asia.

Mä ihastun todella helposti. Kun me alettiin Jukan kanssa viestittelemään niin kiinnostuin kyllä aika äkkiä ja mun ymmärryksen mukaan Jukka myös. Kuitenkin mä olin aika sekaisin, mun tunteet koko elämän suhteen oli iso palapeli ja toisaalta taas en tuntenut yhtään mitään. Pian kuitenkin kaikki alkoi muuttua kaaoksesta hallituksi kaaokseksi.

häät2

 

Pakko lisätä tähän väliin yksi asia, jota mä pidän jotenkin kohtalon johdatteluna, että mä sain elämääni jotain hyvää. Se deittisovellus (Badoo) jossa me tavattiin oli päivää ennen meidän keskustelun alkua päättänyt kirjata mut ulos. En muistanut kirjautumistietoja ja kipeän eron jälkeen olin ”no ihan sama, emmä halua ketään”. Kuitenkin joku jäi jyskyttää päähän, että nyt jotenkin hankit sen tilin takas. No sain sen takaisin ja Jukka oli ensimmäisten joukossa kenen profiilia sieltä tarkastelin. Tuossa sovelluksessa näkee kuka profiilia käy katsomassa ja ei mennyt kauaa kun Jukalta tuli ensimmäinen viesti.

 

Muistan vieläkin elävästi meidän ensimmäiset kuukaudet, ensimmäiset päivätkin. Ensimmäisenä päivänä Jukka ehdotti jo tapaamista ja neljäntenä huuteli söpösti perään, kun en heti kerennyt vastata viestiin. Mä oon aiemminkin sanonut sen, että Jukasta tuli heti tosi erilainen tunne kuin muista miehistä. Se oli enemmän positiivinen tunne, mutta silti jännitti tosi paljon.

Muutaman viikon viestittelyn jälkeen Jukka tuli bussilla Lahteen. Kun me ensimmäisen kerran nähtiin, Jukka näki myös mun perheen sekä oli meillä yötä.

Rakastan sitä, että muistan tiettyjä hetkiä meidän menneisyydestä. Muistan niin hyvin sen, kun menin kohti Lahden bussiasemaa ja tiesin, että tän kulman jälkeen mä nään Jukan ekaa kertaa. Siellä se odotti ja mua jännitti niin paljon. Tervehdyksen jälkeen Jukka otti kiinni ja antoi suukon. Mulla menee melkein kylmät väreet, kun mietin tätä.

Jukka on siis aika ujo, tuntuu oudolle, että heti ensimmäisellä kerralla hän näki myös mun perheen. En mä ees muista siitä mitään, kai se ihan mukavasti meni ja kyllä Jukka on otettu tosi hyvin vastaan. En kyllä muista myöskään mitä me tehtiin silloin, muistan vaan sen tunteen. Mutta siitä se lähti. Odotti vaan aina koska nähdään uudestaan. Jatkossa meninkin useammin Kouvolaan, jotta saadaan olla kahdestaan Jukan asunnossa. Aina joskus muistellaan sitä minkälaista meillä oli siellä asunnossa, kun kaikki oli uutta ja jännittävää. Tiedättehän: mitä syödään, mitä toi toinen ajattelee, koska saa koskea, pusut, nukkuminen, alastomuus, vessakäynnit… 😀

häät

 

Siitä mitä me molemmat oltiin kolme vuotta sitten, me ollaan kehitytty yhdessä tosi paljon. Tietyllä tavalla me ollaan erilaisia ihmisiä kuin silloin. Me ollaan yhdessä kasvettu samaan muottiin, yhteiseen elämään paljastaen toisesta ne syvimmätkin puolet.

Pari kuukautta kerkesin ravata Jukalla ja sitten alettiin seurustelemaan. Muutama kuukausi tästä niin puhuttiin yhteisestä asunnosta. Sitten mentiinkin kihloihin. Ja sitten mä muutin Kouvolaan asumaan Jukan kanssa yhteiseen uuteen asuntoon. Ensimmäinen puoli vuotta oli aika vauhdikasta. Muistan kun joskus vuoden 2015 alussa sanoin äidille, että kesällä en varmaan asu enää kotona. Vastaus oli jotain: no äläs nyt vielä, en usko. Muutama kuukausi niin oltiin muuttopuuhissa 😀 Vaikka se oli itselle tosi iso askel: yhtäkkiä kihloissa, muutto uudelle paikkakunnalle jossa käytännössä ”vain” Jukka eikä mitään muuta. Mutta se tuntui oikealle silloin enkä kadu sitä kyllä yhtään!

Tuon jälkeen meidän suhteessa ei ole tapahtunut mitään merkittävää yksittäistä asiaa. Paitsi ehkä, että muutettiin uudelleen reilu vuosi sitten.

Koen, että meidän suhde on ollut sellainen tasainen, helppo, leppoisia, lämmin ja hyväksyvä koko ajan. Vaikka mulla onkin pari kertaa ollut se ajatus, että hyväksyykö Jukka mut oikeasti mun ylipainon, raskausarpien, selluliitin ja ties minkä kanssa. Se sais varmaan paremmankin esim. salilta. Mutta näähän on taas mun omia turhia ajatuksia, joita ihan itse kehittelen päähäni. Parisuhteessa kuitenkaan ei ole kyse noista asioista vaan jostain ihan muusta. Ja mäkin oon jotain ihan muuta kuin noi asiat.

rakkaus4

Parisuhteessa yksi oleellinen asia on se mitä sä oikeasti tuot siihen parisuhteeseen. Loppupeleissä raskausarvilla tai höllyävällä mahalla ei ole mitään merkitystä. Mä koen, että tuon välittävän, läsnäolevan, hyväksyvän, kannustavan, höpsön ja huomioonottavan kumppanin tähän suhteeseen. Ja vastapainoksi saan monia asioita, joita itse parisuhteessa kaipaan. Kuten turvallinen syli, omalaatuinen huumorintaju, hellyys sekä valmius ottaa vastaan mun hyvät sekä huonot päivät sellaisena kuin ne on.

Vaikka parisuhteessa ei tapahtuisi mitään muille näkyvää, se elää koko ajan. Meidänkin suhde muotoutuu joka päivä sen mukaan, miten me kohdellaan toisiamme. Ainakin meidän suhteessa tapahtuu paljon kehitystä juuri sen suhteen, että me eletään yhdessä eli halutaan tehdä myös toiselle hyvää. Me mietitään valinnoilla joka päivä sitä miten me saadaan toinenkin tyytyväiseksi. Meillä on todella vahva me-ajatus: me ollaa me, ei vain Krista ja Jukka.

rakkaus3

Suhteen alku oli vauhdikasta, mutta nyt on tasaisen varmaa. Kuitenkin ne tunteet toista ja tätä suhdetta kohtaan muokkaantuu koko ajan.

Joskus varmasti oma koti, häät, lapset, koirat… on ajankohtaisia, mutta tällä hetkellä kaikki on oikeasti aika hyvin. Ja kai sitä joskus tulee joku valtava takaisku, mutta ainakin vielä me ollaan päästy aika helpolla. Tosin tietysti myös meidän luonteilla sekä sillä miten me oikeasti ollaan ja toimitaan tässä parisuhteessa, on suuri merkitys.

Kaikista tärkeintä mulle parisuhteessa on se, että mä saan olla oma itseni, en koe olevani yksin, on keskustelua ja pussailua sekä suhde etenee sellaiseen suuntaan mitä molemmat haluaa. Oleellista on se, että kaksi yksilöä on kuitenkin jakamassa yhteistä elämää ja molemmat ovat onnellisia. Mä saan tehdä myös tosta toisesta onnellisen. -Krista

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset

2 vastausta artikkeliin “Meidän tarina

  1. Toi oli hyvä pointti, että vaikka suhteessa ei ulkopuolisten silmin tapahtuis mitään, suhde kahden ihmisen välillä elää kuitenkin koko ajan ! 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s