Riitely parisuhteessa

En tiedä kuinka aloittaa tämä aihe, sillä tämä on todella mielenkiintoinen sekä haastavakin asia. Heti ensimmäisenä muistetaan, että parisuhteet ovat erilaisia, siinä vaikuttavat yksilöt ovat erilaisia eikä oikeaa tapaa riidellä tai olla riitelemättä ole.

Monesti kuulen sanottavan, että parisuhteeseen kuuluu riidat. Siihen kuuluu se, että molemmat saa päästellä höyryjä ja puhdistaa ilmaa korottamalla ääntä, puhumalla ehkä hieman rumasti ja paiskomalla ovia. Tämän jälkeen parisuhde voi paremmin. Oletko samaa mieltä?

Mä en ehkä ole tai kuten sanoin asia on monimutkainen.

Multa kysytään paljon mistä meillä riidellään, kuinka usein huudetaan toisillemme tai käsketään painua juuri sinne. Vastaus on oikeastaan ei koskaan.

Mä tiedän pariskuntia, jotka riitelee todella usein ja sitten taas niitä ketkä ei koskaan. Tiedän myös, että riitely on jokaiselle se oma käsite, se minkä mä miellän riitelyksi ei ehkä ole sitä sinulle. En näe tässä varsinaisesti oikeaa tai väärää, on mulla silti ajatuksia asiaan ja siksi tämä postaus.

Mulle riitely tarkoittaa ensinnäkin sitä, että siinä on molemmat mukana tulisesti. Se ei ole sitä, että mä murehdin tai raivoan jostakin mikä mua ärsyttää ja toinen sattuu sen kuulemaan. Vaan se on sitä, että me kaksin ajaudutaan johonkin asiaan mikä koskettaa meitä molempia. Riitely on mulle myös sitä, jolloin se negatiivisuus huokuu sanoista, äänensävystä, äänenkäytön voimakkuudesta ja mahdollisesti myös nämä tavaroiden heitot, ovien paiskomiset tms. Se on sitä, että molemmat ovat tosi vahvasti läsnä sillä hetkellä juuri siinä asiassa. Ei sitä, että toinen manaa yksin toiselle mikä on vialla. Kinastelu vielä erikseen.

 

häät2

 

Todella usein riitely koetaan jokseenkin pakollisena ja tietyllä tavalla hyvänä asiana. Silloin pariskunnan molemmat osapuolet pääsevät kertomaan omista ajatuksistaan, toteuttamaan itseään sekä puolustamaan sitä mikä on itselle tärkeää.

Vai kuulenko vain erilaisen puolen asiasta? Mä itse ajattelen, että ylläolevien kohtien kuuluisi toteutua ihan itsestään eikä myöskään erimielisyyksiä tarvitse käydä läpi riitelynä. En tiedä mistä se huokuu (ehkä somesta) että riidat ovat todella monille pariskunnille ihan arkipäivää. Heitellään tavaroita ja sanotaan toiselle todella rumasti. Yksinkertaisista asioista saadaan aikaan todella merkittävä riita. Toki jotkin asiat vaativat ehkä sen riidan päästäkseen ulos. Itse mietin kuitenkin usein, että mihin jää aikuisten välinen järkevä ja asiallinen keskustelu? Täytyykö kaikesta heti huutaa ja raivota sekä kertoa kuinka toinen teki taas väärin?

Meillä ei ole oikeasti riidelty kai koskaan tämän kolmen vuoden aikana. Johtuu paljon varmasti siitä, että Jukka ei todellakaan ole riitelijätyyppiä. Mä taas olen enemmän, mutta yritän hillitä sitä, sillä koen, että se harvoin auttaa mihinkään. On meillä ollut kinoja ja mä olen muutaman kerran korottanut ääntäni jollekin hyvin arkiselle asialle. Meidän suhteessa usein otetaan hetki hiljaisuutta ja sitten keskustellaan jos jokin asia vaivaa.

Toki tähän voisi heittää, että meidän ”haasteet” parisuhteessa ovat oikeasti aivan mitättömiä. Riideltäisiinkö mekin kunnolla jos se asia olisi toisin? Meillä olisikin oikeasti ”aihetta” riitaan. Ei viitsi eikä kannata riidellä kotitöistä, kaupassakäynnistä, läheisyydestä tai siitä kuinka usein toinen näkee kavereitaan. Jos jokin vaivaa niin asian voi nostaa esiin keskustelemalla. Tietyissä isoissa jutuissa riitely varmasti ”puhdistaa” ilmaa ja asia voikin edetä johonkin suuntaan.

Mutta sitten taas ehkä meillä ei olekaan aihetta riitelyyn, koska keskustelemme niin hyvin monet asiat läpi, me ajatellaan todella paljon toisen kannalta asioita/mitä toinen olisi tästä mieltä ja lähtökohtaisesti emme haluakaan riidellä.

Täytyy kyllä lisätä, että mä olen todella kiitollinen siitä, että Jukka on todella rauhallinen. Hän ei koskaan ole tainnut edes korottaa ääntään, ei koskaan paisko ovia, ei viljele kaikkia kirosanoja suutuspäissään eikä todellakaan sano mulle pahasti. Mä taas kyllä korotan helposti ääntäni, paiskon ovia kun vituttaa, kiroilen paljon ja kaks kertaa oon sanonu Jukalle ”haista vittu.” eikä nää koskaan edes liity Jukkaan millään tavalla! Kunhan puren omaa pahaa oloa siihen kuka on lähellä. Joka kerta muuten, kun sanoin toiselle noin niin teki niin pahaa, että itkin sen jälkeen.

Takaisin asiaan eli riitelyyn. Kuten näkyy niin se on todellakin riippuvainen täysin siitä pariskunnasta. Mutta koen silti, että usean pariskunnan olisi hyvä pohtia sitä omaa riitelyään varsinkin jos se on todella rajua ja/tai toistuvaa. Mistä se ihan oikeasti kumpuaa? Miten se vaikuttaa meidän suhteeseen? Pitäisikö asialle tehdä jotain?

 

rakkaus3

 

Mun itseni on vaikea nähdä, että usein toistuva riitely olisi mitenkään hyväksi parisuhteelle. Etenkään jos/kun siihen liittyy huutaminen, ovien paiskominen, vanhojen asioiden kaivelu, toiselle rumasti puhuminen… toki nämä ovat vain mun mielipiteitä.

Joskus sitä varmaan kaikkia suututtaa tai ärsyttää ja on ihan okei tuoda asia esiin. Mutta kuuluuko parisuhteessa oikeasti riidellä usein? Ja kun usein siinä tuodaan esiin se mitä toisessa on huonoa, kun halutaan, että toinen tekee toisin. Asian voi aina ilmaista, mutta se miten sen ilmaisee niin sillä on suuri merkitys.

Kun se hetki tulee, että tunteet nousee todella kuumiksi ja tekee mieli räjähtää niin on hyvä koittaa pysähtyä hetkeksi. Ei se perskule helppoa ole, mutta sitten saattaa huomata, että eihän tää nyt olekaan niin vakava asia ja toimii tilanteessa toisin, satuttamatta kumppania ja parisuhdetta. Samaan tapaan kuin muutenkin elämässä olisi hyvä käydä läpi niitä negatiivisia tunteita ja kenties käsitellä ne toisin eikä välittömästi näyttää niitä ihan raivohärkänä.

Mun mielestä omat mielipiteet, toiveet, pyynnöt, halut… voi esittää ilman riitelyäkin ja useat asiat joista ihmiset riitelevät eivät oikeasti ole sen riitelynveroisia. Jos tahtoisit, että kumppani toimii jonkun asian suhteen toisin niin voisiko siitä käydä ihan aikuisten välisen keskustelun? Jos ei niin miksi ei? Tai jos ärysttää, että toinen jättää vaatteet väärään paikkaan tai ei muista hoitaa jotakin mitä pyysit niin voisiko hetken ottaa itse happea ja sen jälkeen nätisti mainita asiasta?

Toki tunteiden kanssa asiat ei aina ole niin yksinkertaisia. Mutta sitä omaa käytöstä sekä oman parisuhteen tilaa kannattaa pohtia tältäkin osalta. Sekä sitä riitelettekö te oikeasti merkittävistä asioista vai sellaisista joilla ei oikeasti ole edes mitään merkitystä? – Krista

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s