Pääseekö kiusaamisesta yli?

Muistan vieläkin useat kasvot sekä pystyn elämään mielessäni yhä uudestaan ja uudestaan monet ikävät kokemukset. Kiusaaminen jätti jäljet. Onneksi ne ovat nykyään suurimmaksi osaksi arpia eikä aukinaisia haavoja.

Muistan ensimmäiset kiusaamiskokemukseni ala-asteelta. Viimeisimmät jostakin muutaman vuoden takaa ollessani n. 19-vuotias. Olen ollut niin onnellinen, että kiusaaminen loppui. Ainakin tähän asti.

Ei ollut helppoa, kun koit olevasi riittämätön monien edessä. Uusiin paikkoihin meno jännitti, halusin kiertää kaukaa tietyt ihmiset ja ihmisryhmät, ei ollut helppo tutustua uusiin ihmisiin ja erityisesti miehiin, oli vaikea olla oma itsensä ja suojamuuriin oli pakko turvautua, pelkäsit koko ajan mistä tulee seuraavan kerran: hyi vittu mikä läski.

Sanoilla voi lyödä tai nostaa.

Kun vuosia kuunteli samoja juttuja muilta, niihin alkoi itsekin uskoa. Siksi koinkin olevani hukassa, kun lähimmäiset rakasti, mutta sen piirin ulkopuolelta kuuli jotain ihan muuta. Jotkut sanovat, että kiusatut ovat itse heikkoja. Luulin itsekin näin ja se vain pahensi asiaa. En koe olleeni heikko. Olin herkkä ja tunteva ihminen eikä minun kuulunutkaan kestää sellaista kohtelua. 

Viime viikonloppuna olin vanhalla kotipaikkakunnallani ystäväni synttäreillä. Kuulin, että paikalla on eräs henkilö josta en juuri välitä. Juuri sen vuoksi, että muistan ne kerrat, kun hän on sanonut pahasti minulle. Muistan ne niin elävästi. Olen kuitenkin nykyään itsevarmempi ja rohkeampi. En halua elää tätä hetkeä menneisyyden tunteissa. Siksi menin paikalle ilman pelkoa.

Vastassa oli kuitenkin kannustava ja kehuva ihminen. Monet tietävät muutokseni ja se sama henkilö, joka on aikaisemmin saanut tuntemaan oloni niin paskaksi nosti minulle nyt hattua.

Olen aikaisemminkin kertonut täällä niitä ajatuksia mitä herää tällaisista hetkistä. Näitä kun on käynyt useamminkin ja jokaiseen niistä liittyy sama ajatusralli. Joku joka ei ole huomannut olemassaoloani aikaisemmin, onkin yhtäkkiä kiinnostunut minusta. Joku joka ei ole koskaan sanonut minua kauniiksi sanoo: olet tehnyt huikeaa työtä ja olet nyt niin kaunis.

Kaikista kehuista ja kannustuksista saan niin paljon energiaa ja intoa. Kyllä muiden sanoilla on näinkinpäin merkitystä ja siksi otankin ne ilolla vastaan niin viestein kuin kasvotusten. Kuitenkin mieli on erikoinen, se kääntää ja vääntää asiat monella tavalla päässä. Ainakin minun kohdalla. Vaikka joku olisi pahoillaan, sanoisi nyt kauniita sanoja tai ei käyttäytyisi enää ilkeästi niin ei se poista menneisyyttä. Ne kipeät muistot ei katoa mihinkään. Nyt vain suhtaudun niihin sekä kiusaajiini ehkä hieman eri tavalla. Ainakin osaan niistä. Hyväksyn anteeksipyynnöt ja jatkossa minua ei pelota tavata heitä ketkä ovat aiheuttaneet minulle tuskaa. Se on valtava muutos. Kiitos siis jokaiselle, joka on tosissaan pyytänyt minulta anteeksi ja kannustanut nyt eteenpäin. Se auttaa omalta osaltani tässä minun omassa matkassa itseni kanssa.

 

muutos3.jpg

 

Kuitenkin herää ajatus: nyt muutkin huomaavat sen, että olen riittävä. Nytkö mä todella olen saavuttanut sen pisteen elämässäni että kelpaan? Siihen tarvittiin koko elämänmuutos. Valtava työ minun osaltani, vaikka heidän ketkä minua kiusasi olisi ennemminkin kuulunut muuttua.

Noin ei pitäisi ajatella enkä usko, että se on totuus. Ainakaan täysin.

En ole päässyt yli kiusaamisesta. Tietyt haamut ja ajatusmallit pyörii edelleen mielessä. Ei kaikkea voi korjata muutamilla sanoilla. Mutta suunta on oikea. Kukaan ei voi tietää, vaikka joskus en enää muistaisi näitä kipeitä hetkiä. Tällä hetkellä minuun kohdistuu niin paljon hyvää energiaa. Vielä ne muistot kuitenkin elävät minun mukana enemmän tai vähemmän. Askel kerrallaan saan ne ehkä selätettyä.

Onneksi kuitenkin elämässäni on ollut valtavasti kaikkea hyvää. Etenkin viimeiset kolme vuotta. Niin valtavasti kaikkea, minkä avulla jaksan mennä eteenpäin, vaikka tulisikin hankala hetki.

Kun muiden kohtelu ja sanat ovat muokanneet minun omaa suhdetta itseeni, siinä on iso työ korjata se. Mutta olen edistynyt valtavasti monen asian avulla. Tuntuu hienolta, että kukaan ei enää moiti ja epäile minua. En edes minä itse!

Vaikka olisi ollut helpompaa jos olisin tuntenut samoin jo aikaisemmin. Jos olisin saanut enemmän kehuja ja kannustusta silloin muutamia vuosia sitten, kun tarvitsin niitä vielä enemmän. Tuntuu oudolta saada niitä vasta nyt.

Mutta niinhän se taitaa monilla mennä: koet ensin jotain mikä lyö sinut maahan, mutta jossakin vaiheessa nouset sieltä entistä ehompana ylös. 

Näin minulle kävi. – Krista

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s