Entinen biletyttö: Minä ja alkoholi osa 2

Kuten moni tietää, mun alkoholin käyttöni oli vuosia aika runsasta. Se vaikutti paljon mun elämään, niin huonolla kuin hyvällä tavalla. Kirjoitin siitä vuosi sitten vanhaan blogiini ja nyt pääätin tehdä sille jatkoa. Edellinen kirjoitus on muistaakseni luetuin postaukseni KOSKAAN! Pääset siihen tästä Entinen biletyttö: Minä ja alkoholi osa 1

Taustana vielä siis, että join ensimmäisen kerran itseni humaalan vuonna 2011 hieman ennen kuin täytin 16. Sen jälkeen käyttö olikin hyvin aktiivista; viikonloput ja lomat meni vahvassa humalassa ja siirryin äkkiä vahvoihin sekä isoihin määriin. Kuitenkin syksyllä vuonna 2014 tavattuani Jukan, alkoholin käyttö väheni huimasti. Vuoden 2016 ja vähän päälle olin kokonaan ilman ihan vain haasteena ja uuden kokemisena itselleni.

Viime lauantaina juhlittiin minun 22-vuotis syntymäpäivää, sitä edellisen viikonloppuna olimme ulkokeikalla ja muutama viikko sitä ennen vietimme pitkästä aikaa ystävien kesken iltaa. Joka kerta olin humalassa. Siskoni sanoikin, että johan olen villiksi heittäytynyt, kun näin monta kertaa lyhyen ajan sisään otan alkoholia.

Tuntui se itsestäkin hassulle. Olen huomannut nyt juomisen vähentämisen jälkeen sekä alkoholittoman vuoden aikana, että todellakin alkoholilla oli liian suuri rooli elämässä. Joskus ajattelen, että no se ”kuuluu” nuoruuteen ja moni muu käytti myös paljon alkoholia. Mutta sitten taas ajattelen, että elämässä olisi pitänyt olla muutakin. Miksi sen alkoholin piti olla niin isossa roolissa ja kun se häiritsi muuta elämää? Asia ei kuitenkaan ole niin helppo ja yksinkertainen.

 

al2.jpg
Ennen tein todella usein boolin. Tein sen myös viime lauantaina omilla synttäreillä.

 

Nyt kuitenkin ymmärrän sen puolen, että ilman viinaakin voi olla hauskaa. Joka juhlassa ei tarvitse olla aivan naamat. Joka viikonloppu ei todellakaan kannata edes ottaa. Kaikista eniten on valjennut se, kuinka koville keho joutuu jo yhden humalapäivän vuoksi. Yhden päivän vuoksi menee helposti monta päivää hukkaan! Lisäksi se miten keho reagoi hyvinkin nopeasti alkoholiin siinä hetkessä sekä seuraavina päivinä on hyvin mielenkiintoista ja tietyllä tapaa huolestuttavaa.

Ennen minulla ei ollut koskaan krapulaa. Nyt vähentämisen myötä, toki kehonmuutos sekä vanheneminen vaikuttaa kanssa, seuraava päivä voi olla yhtä helvettiä. Nyt tiedän miltä se tappokrapula tuntuu ja rehellisesti en halua mun kehon kokevan sitä. Se on aivan hirveää miten tuntuu, että sydän lähtee rinnasta. Mitään ei voi tehdä ja kropasta huomaa selkeästi kuinka se kärsii.

Viimeiset kolme kertaa joina olen 1,5 vuoden sisään  ollut humalassa, ovat olleet hyvin erilaisia verrattua menneeseen. Joka ikinen aamu juhlien jälkeen olen ollut niin tyytyväinen omaan toimintaan! On ollut hauskaa ja tiedän olleeni humalassa, mutta nämä kerrat on silti ollut jotain aivan uutta. Vaikka alkoholi on aina rasite keholle niin olen kuitenkin onnistunut pitämään sen jonkinlaisissa asioissa. Tappokrapulaa ei ole hetkeen näkynyt, osaan illan aikana huomioida koska voisi hiljentää tai lopettaa kokonaan juomisen enkä ole hölmöillyt mitään.

Kun ennen veti joka kerta pään täyteen, millään ollut mitään väliä ja usein aamulla oksennetaan melkein se sydänkin ulos, niin tämä muutos on aivan mahtava. En tiennytkään, että alkoholin käyttöä pystyy humalassakin vielä rajoittamaan. Kuitenkin vaikka olen lähtenyt viihteelle niin olen pysynyt kuuntelemaan itseäni koko illan ajan ja miettimään joko riittää? Ja joka kerta olen rehellisesti vastannutkin, että nyt on sopiva aika lopetella eikä uutta juomaa ole haettu. 

al5

 

Mun tavoitteena ei ole täysalkoholittomuus. Vaan, että se on kohtuutta ja niissä tilanteissa pystyn hallitsemaan itseäni sekä juomistani. Eilenkin taputin itseäni selkään siitä, että onnistuin välttämään hirveän krapulapäivän, kun osasin kuunnella itseäni edellisenä päivänä. Vaikka pyrin siihen, että kaikki pysyisi hallinnassa ja entisiä ajatuksia siitä, että juodaan kaikki mitä käsiin saa ei enää tulisi, niin enhän mä voi tietää toteutuuko se koskaan. Jos joskus sattuukin menemään lujempaa niin toivottavasti se elämä ei siihen kaadu.

Kuitenkin mun sisällä on edelleen se biletyttö. Ainakin tietyllä tapaa. Musta on ihana nähdä niitä vanhoja ystäviä kenen kanssa vuosia sitten oli aina kännissä ja on kiva käydä vanhoissa kantapaikoissa. Rakastan sitä naurua ja iloa mitä porukalla koetaan sekä sitä, että ihmiset nauttii musiikista täysillä. Haaveilen jopa siitä, että saisin järjestää näin vuosien jälkeen vanhalle tutulle porukalle kotibileet niinkuin mulla silloin oli tapana. Olen ennenkin sanonut, että en vaihtaisi niitä vuosia pois, vaikka asiat ei ihan putkeen mennytkään.

Muistoissa on kuitenkin niin paljon hyvää.

Alkoholi on siis vieläkin osa mun elämää, ainakin silloin tällöin. Rakastan bileitä ja tykkään nauttia boolista hyvän musiikin tahtiin. Ja kyllähän illat hiprakassa juhlien ovat hieman eri juttu kuin selvinpäin illanvietto. Lauantaikin oli henkisesti aivan tarpeeseen tullut päivä ja teki tietyllä tapaa myös hyvää!

Nyt kuitenkin kuuntelen enemmän sitä omaa oloa ja kehoa. Mä hallitsen alholia eikä se mua. Samaan tapaan kuin herkkujen kanssa: kaikkea mitä käsiinsä saa ei tarvitse juoda/syödä sekä nämä ovat niitä satunnaisempia erilaisia nautinnon hetkiä.

 

Paljon on opittu siis alkoholin käytöstäkin tässä vuosien varrella! Aion kyllä tutustua asiaan enemmänkin ihan kehon kannalta. Kuitenkin tällainen pieni irroittelu silloin tällöin sopii mulle oikein hyvin. Tärkeintä onkin tarkastella tätäkin asiaa ihan henkilökohtaisesti juuri itseä ajatellen. – Krista

 

al4.jpg
Itseäkin ihmetyttää miten saman henkilön ajatukset ja toimet voi muuttua kuitenkin niin lyhyessä ajassa niin paljon.

 

Mainokset

2 vastausta artikkeliin “Entinen biletyttö: Minä ja alkoholi osa 2

  1. Moikka!

    Mulla on melko samanlainen tausta alkoholin kanssa. Oon sua luultavasti muutaman vuoden (27) vanhempi? Ja mun paino on lähinnä jojoillut 15 kiloa suuntaan ja toiseen.
    Ajattelen noi ajat kun alkoholi ohjaili elämää, eikä oikein ollut muuta elämää, täysin siis aivan täysin nuoruutena. Noilta ajoilta mulla on tänä päivänä yksi ystävä, muut olen löytänyt myöhemmin. Eli vaali sitä, että sinulla on sieltä edelleen kavereita ja ystäviä!! 🙂
    Ymmärrän sun tarpeen kertoa tästä elämänmuutoksesta julkisesti. Tekisi itsekin mieli välillä aloittaa blogi tai jotakin muuta kautta kertoa ajatuksia.
    Ehkä kuitenkin kirjoittelen mielummin omaksi ilokseni. Kiva kuitenkin lukea samanoloisia juttuja. Oon löytäny liikunnan riemun ja samoin kun sinä, rauhoittunut rakkauden myötä. Aloitan syksyllä joogaohjaaja koulutuksen, jota en ainakaan noin viisi vuotta sitten olisi iki maailmassa uskonut! Eikä kukaan muukaan kuin minä itse olisi uskonut 😀 Tänä päivänä se tuntuu luonnolliselta ajatukselta.
    Niin ne ajat muuttuu, odotan innolla miten tässä vuosien myötä taas kasvaa henkisesti lisää 🙂
    Kivaa ollu seurata sun tarinaa, jatka samaan malliin. Hyvää kesää 🙂

    Tykkää

    1. Moi! Kaveriporukka on muuttunut huimasti noiden aikojen jälkeen, muutamia sieltä vielä on ja toki aika monia näkee sitten jos vanhaan paikalliseen eksyy 🙂 Ja todellakin ajat muuttuu! Mäkään en olisi ikinä uskonut sitä missä nyt ollaan, mutta niin sitä vaan elämä vie eteenpäin. Menestystä koulutukseesi! Ja ihanaa kesää myös sinne ❤ – Krista

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s