Kenellä on oikeus huonoon kehonkuvaan?

 

Nyt on esillä todella vahvasti se miltä kukin ihminen näyttää. On ok olla ylipainoinen, laiha tai lihaksikas, mutta samalla se kuitenkaan ei ole ok. Ihmisiä yritetään sulloa tiettyyn muottiin, mutta joskus tuntuu että mikään ei ole ok. Tämä ei ole kannustuspuhe siihen, että hyväksytään itsemme sellaisina kuin olemme. Tämä on ennemminkin kannustus siihen, että jokaisella saa olla ne omat ajatukset omasta kehosta ja toisten pitäisi yrittää ymmärtää niitä.

(Huom. suljetaan pois vahvasti vääristynyt kehonkuva, jossa esim. laiha luulee itseään selkeästi ylipainoiseksi.)

Olet ehkä itsekin huomannut sen kuinka normaalipainoinen valittaa ulkonäöstään? Tuolla ja täällä on vähän makkaraa? Tai lihaksikasta timmiä ihmistä harmittaa se, että pylly ei ole tarpeeksi pyöreä tai vatsalihakset ei näy niin kuin hän toivoisi? Oletko itse ajatellut näinä hetkinä, että mitä ihmettä tuo valittaa?! Olisin itse niin tyytyväinen hänen kroppaansa. EN YMMÄRRÄ.

Eniten olen itse huomannut tätä tapahtuvan etenkin silloin, kun katsojana on itse ylipainoinen ihminen. Todella usein näkee esim. facebookin hyvinvointiryhmissä kuvia, joissa normaalipainoinen ihminen valittaa pienistä vatsamakkaroistaan ja toivoo, että ne olisivat kesään mennessä poissa. Olisi kivempi mennä bikineissä rannalle. Tähän sitten joukko ihmisiä kommentoi: ”Niin mitkä makkarat! Ihme valittamista, kun aivan hyvin voit mennä rannalle jo nyt. Täällä on ihmisiä keillä on 40 kiloa ylipainoa ja sinä valitat tuosta…” Ja luultavasti suuri määrä ajattelee aivan samoin tietokoneen toisessa päässä.

Tai sama tapahtuu, kun joku erittäin timmissä kunnossa oleva laittaa kuvan ja kertoo, että haluaisi sitä ja tätä muutosta vielä niin voisi olla tyytyväinen. Taas kommenttia sataa: ”Sähän oot jo tosi hyvässä kunnossa! Mitä nyt enää haluat muuttaa, haloo.. Tätäkö nykymaailma on, kun kaiken pitää olla täydellistä fitnesstä?”

Mä ymmärrän täysin mitä nämä kommentoijat tarkoittaa. Mutta ymmärrän hyvin myös kuvanlaittajan näkökulman.

 

keho5

 

Muistan kuinka joskus lukioaikana eräs kaverini sanoi omasta painostaan ja vatsamakkaroistaan, kuinka onkaan kauheaa. Hän oli jo varmaan lähellä alipainon rajaa. Silloin teki mieli sanoa, että ”Hei haloo! Mä oon tässä vieressä oman möhömahan ja yli 120 kilon kanssa.” Joskus taisinkin kysyä, että mitähän minusta sitten ajattelee?

Nyt myöhemmin ymmärrän sen, että meillä kaikilla/monilla on niitä omia kipupisteitä oman kehon suhteen. Niiden syinä voi olla mitä vain ja meidän jokaisen mieli on hyvin mielenkiintoinen, se helposti sanoo pahaa itsestä, vaikka samalla kehuisi jotain täysin samannäköistä vierellä. Jokaisella meistä on oikeus siihen huonoon kehonkuvaan. Me jokainen kamppaillaan sen oman lähtökohdan sekä tavoitteiden kanssa. Jotkut meistä osaa rakastaa itseään just sellaisena kuin ollaan ja osa taas vihaa ihan jokaista kohtaa kehossa.

 

Mutta sillä oletko sä laiha, normaalipainoinen, ylipainoinen tai lihaksikas, ei ole mitään merkitystä sen suhteen miten sulla on lupa ajatella itsestäsi. Etenkään, kun ei ole yhtä ainoaa oikeaa vartalomallia. 

 

Ymmärrän sen miten henkilöstä kenellä oikeasti on kymmeniä kiloja ylimääräistä, tuntuu niin pahalle, kun joku valittaa muutamasta ylimääräisestä kilosta tai pienistä jenkkakahvoista. Ehkä tässä on kyse siitä, että yleisestikkin suurempaa ylipainoa pidetään isompana harmina kuin pieniä makkaroita? Tai ylipainoinen itse olisi niin tyytyväinen jos pääsisi siihen kehoon, jossa toinen valittaa muutamasta kilosta. Ja toki se varmasti herättää monilla ajatuksia, että tuon muutamat ylimääräiset kilon on niin kauhea paikka. Entäs sitten mun 50 ylimääräistä kiloa? Kyllä, se toisen valitus muutamasta kilosta tuntuu varmasti todella turhalta. Mutta se ei ehkä ole sitä sille valittajalle, vaan ne muutamat kilot tai jenkkakahvat saattaa merkata hänelle aivan yhtä paljon kuin sinulle ne 50 kiloa.

Tälle asialle ei kuitenkaan voi laittaa mitään painorajaa, vyötärönympäryksiä tai mitään muutakaan, joiden mukaan ihmiset jaotellaan heihin ketkä saa tuntea itsensä epävarmaksi tai riittämättömäksi ja keiden taas pitäisi olla täysin tyytyväisiä omaan kehoon.

 

keho6
Enkö minäkään saa olla epävarma omasta kehostani, sillä on olemassa paljon ihmisiä ketkä ovat isompia kuin minä?

 

Jokaisella on kuitenkin oikeus haaveilla sellaisesta kropasta kuin haluaa. Jokaisella on oikeus tuntea, että oma kroppa ei ole riittävä. Jokainen saa pyrkiä parempaan, vaikka olisikin toisten silmissä jo jumalaisen upea. Sillä mitä itse ajattelee, on kuitenkin eniten merkitystä.

Seuraavalla kerralla, kun sinua turhauttaa, ärsyttää tai ihmetyttää toisen sanat omasta kehosta, etkä osaa sanoa mitään kannustavaa niin anna asian olla. Keskity enemmän siihen miksi tämä asia sai sussa tällaisia tunteita aikaan. Joskus on varmasti vaikea ymmärtää, miten ihminen kenen kehossa sinä et näe mitään valittamista valittaa omasta kehostaan. Mutta ei ainakaan vähätellä toisen tunteita sen suhteen. Toki joskus toiset kaipaavat vain hieman kannustusta. Toisilla on kyse vain vääristyneestä kehonkuvasta, siitä ei ole kuitenkaan suoraan tässä postauksessa kyse. Vaan heistä ketkä tiedostavat kyllä totuudenmukaisesti sen miltä näyttävät, mutta haluavat siihen silti muutosta.

Vaikka tämä ei olekaan kannustuspuhe siihen, että jokaisen pitäisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, niin mainitsen sen kuitenkin. Omaa kehoa saa muuttaa jos itsestä tuntuu sille. Elämä ei kuitenkaan ala vasta sitten, kun on tietyn painoinen, kokoinen tai näköinen. Elämä on nyt ja se on hienoa, jos osaat olla itsellesi ystävä ja pidät kehostasi. Kaikkea siinä ei tarvitse rakastaa, mutta hyväksy se. Juuri nyt, juuri tänään. – Krista ❤

 

keho4

Mainokset